NOKKOSLETUT

Paistoin eilen lounaaksi nokkoslettuja. Olen haaveillut niistä pitkään,mutta toteutus on tuntunut liian työläältä. Kuitenkin aamu-ulkoilun aikana totesin , että tää se päivä on. Hain sisältä sakset ja käskin assistentin näyttämään missä tietää kasvavan nokkosia. Pieni apuri juoksi pihaa ristiin rastiin ja osoitti herkullisimmat nokkospaikat.

Nokkosletut

5 dl maitoa
2 1/2 dl jauhoja (laitoin täysjyvävehnäjauhoja)
loraus öljyä
hippunen suolaa
nokkosia

Ohje jota mukailin taisi suositella litran verran nokkosia. En tiedä minkä verran meillä oli,mutta ei lähellekkään litraa. Ryöppäyksen jälkeen ehkä desi. Saimme kuitenkin lettuihin vihreän värin,mutta mitään nokkosen makua emme.

Nokkoset pitää ryöpätä, ennen käyttöä eli minä keitin niitä Kotilieden ohjeen mukaan 5 minuuttia vedessä ja sen jälkeen huuhdoin siivilässä kylmällä vedellä.(nyt kun tarkistin,olisi pitänyt kuivatakkin mutta se kyllä jäi) Keitinvesi kannattaa kaataa kukille!

Makuraadin jäsenet arvioivat letut: "Voidaanko me syödä näitä aina ja talvellakin."

Nokkosesta kasvina:
Lähteeni: http://www.yrttitarha.fi/kanta/nokkonen/

Nokkonen on ollut pitkään yleinen hyötykasvi, jota on syöty ravitsevana vihanneksena. Keittiökasvina nokkonen tunnetaan jo Rooman valtakunnan ajoilta. Pinaatti ja sen viljely on sittemmin syrjäyttänyt nokkosen. Nokkonen sisältää erittäin paljon piitä, rautaa ja C-vitamiinia (n. 100 mg/100g); vihreissä osissa on korkea klorofyllipitoisuus. Kasvi sisältää myös tärkeitä A-, B-, E- ja K-vitamiineja. Nokkosessa on mm. pinaattiin verrattuna seitsenkertaisesti rautaa. Nokkosen ravintoarvo on erittäin korkea. Mikään kasvi Suomessa ei sisällä yhtä paljon mineraalisuoloja kuin nokkonen.

Ruuaksi tarkoitettu nokkonen kerätään ennen kukintaa aurinkoisen jakson jälkeen, jolloin sen nitraattipitoisuus on alhaisimmillaan. Keruu voidaan aloittaa heti kun versot ovat 10-15 cm ja jatkaa myöhäiseen syksyyn. Ennen käyttöä tuore nokkonen ryöpätään. Keitto ja kuivaus tuhoavat poltinkarvojen myrkyn. Säilöminen talven varalle onnistuu joko kuivaamalla tai pakastamalla ryöpätyt nokkoset käyttöön sopivissa erissä.

MUURA-MUURAHAINEN KORTTA KULJETTAA

Meidän puukasassa työskentelee työyhteisö, joille tiimipelaaminen on avainsana. Seurasin tänään tovin näiden kekomuurahaisten touhuja ja voi sanoa, että sitkeitä sissejä ovat. Korkeuksiin raahaavat jos jonkinmoista neulasta,risua tai lehdenpalasta. Eivät näyttäneet olevan moksiskaan,kun tippuivat kantamuksensa kanssa yläilmoista ja sitten lähtivät pyrkimään takaisin kantamuksineen.
Yksi urhea raahasi hammastikkua,mutta luovutti leikin ennen kuin sain kuvaa.

Noista muurahaisista kuuluu myös hauska ääni, kun niitä menee satoja pitkin puukasaa. Sellainen kummallinen ropina ja rapina.

HENTOA

Tuomenkukat tuulessa ja pieni tutkija.

Hentoa ja kultaisin säikein kiinni tässä päivässä.

PAAHTOLEIPÄÄ MERSUSSA

Jos on sitä mieltä, että paahtoleivän mussutus saa nyt riittää, niin tunkee vaan sen Mersun takapenkille ja kuskaa pois.

 

ps. äitiä huudettiin apuun,kun viimeinen pala ei enää mahtunut. Mersu sai myöskin oikein kiiltovahan ja äiti yhden auton keittiönpuolelle tehopesuun.

 

KOTI-ISI

-Musta ei tuu isona koululaista.
-No mikäs susta tulee?
- Koti-isi.

BLUES WAY SHOES

Itse valitut ja juuri sen takia niin mukavat. Kesä saa pikku H:n puolesta tulla jo!

VILJELYLAATIKOT

Näihin laatikoihin siis laitetaan kasvamaan ainakin porkkanaa,punajuurta, salaattia, tilliä,persiljaa ja jotain muuta. Pintaansa ne saavat vielä käsittelyn ja sisuksensa täyteen multaa. Odotan laatikoilta paljon, sillä olisi ihana saada ne jotain tuottamaankin. Viime kesän viljelykset mummon pellolla eivät oikein onnistuneet ja sempä vuoksi tilasin nämä laatikot,jotka olisivat paremmin valvovan silmän alla. Tulisi siis hoidettua ja kasteltua.
Iso H. laittoi sarjatuotannon äitienpäiväaamuna käyntiin ja johan rupesi laatikkoa pukkaamaan. Valmiina tuollaiset laatikot maksavat 50 e ja nyt päästiin kustannuksissa lähelle 0 euroa, sillä lautakin on oman tontin puista sahattua. Nämä täyttävät kyllä kaikki luomu- ja ekokriteerit.

ISOMUMMON IKKUNALLA

Tähän illan hämyyn on ihana päättää äitienpäivä. Heräsin aamulla lopullisesti kun pikku H. pisti kelloradion soimaan ja Neumann lauloi; "rakkaalleen hän viestin laittaa...." En saanut kahvia sänkyyn,mutta sen sijaan vietin aamukahvihetken pikku H. kanssa, joka säännöllisen ihanasti lausuu äitiä vähän väliä. Kuuntelimme radio Aallon akustista sylitysten ja söimme paahtoleipää.

Tämän jälkeen järjestin itselleni lahjojen anto seremonian sohvalle,koska niitä ei tuotu sänkyyn. Sain isommalta H:lta itse väsättyjä kaneliässiä ja kortin,johon hän oli ihan itse kirjoittanut oma kätisesti ÄITI.
Jossain kohtaa aamua Iso H:kin tajusi, että on äitienpäivä ja sain toivotuksia. Sain myös ne porkkanalaatikot ja nyt ne odottelevat hienossa rivissä multaa ja siemeniä.
Kävimme myös isomummon luona päiväkahvilla.

Oikein onnistunut ja aurinkoinen äitienpäivä. Onneksi tämä aurinkoinen sää näyttää jatkuvan ja saamme nauttia lämmöstä!

ÄIDEILLE,MUMMOILLE JA ISOMUMMOILLE

Kera valkovuokkojen, oikein lämmintä ja leppoisaa äitienpäivää kaikille äideille,mummoille ja isomummoille!

ps. tämä äiti-ihminen sai valita haluaako päivästään hommapäivän vai ei? Valitsin hommapäivän ja tänään tehdään porkkanan kasvatukseen soveltuvia laatikoita, tai siis on tarkoitus.

HAAMUKIRJOITTAJA

Haamukirjoittaja oli iskenyt muistikynääni. Tekstin laadussa ilmeisesti rusinan verran hiottavaa.

SEVENTEEN

 

HELATORSTAI

UUSI KAMERA

Olen elänyt kamerattomana jo pitkän aikaa ja siksi blogihommatkin on tuntuneet työläiltä, kun kuvien kanssa on joutunut säätämään. Rikkinäisellä kameralla otetuista kuvista on pitänyt kursia kasaan kohtalaisia kuvia ja puhelinta en osaa vielä kunnolla käyttää, jotta kuvien siirtäminen ja laitto tänne olisi jouhevaa. Joten usein olen jättänyt tämän vaivan näkemättä.

Nyt kuitenkin postiauto toi uuden kameran ja maailmaa voi taas katsella linssin läpi vähän useamminkin. Tosin objektiivien kanssa kävi pieni moka,joten automaattitarkennus ei toimi ja se taas vaatii kuvaajalta enempi keskittymistä ja taitoa.

Laitoin kamerakauppaan postia ja toivotaan, että automaattitarkennukseen sopiva objektiivikin saataisiin samaan pakettiin.

Kuvauksellista helatorstaita!

PIENET KORVAT

Joskus viestin,käskyn tai komennuksen perille menon epäonnistumiseen voi olla ihan luonnollinen syy;

-Äiti. Minä olen vielä pieni poika ja minulla on pienet korvat, en kuule aina kovin hyvin.