Matka meni hyvin ja mukavaa oli! Hevisaurukset räyhäsi, söimme hyvin, vietimme aikaa pallomerelle, katselimme hytin ikkunasta jäälauttoja ja "pieniä sähkömajakoita, joissa ei asu majakanvartijaa", retkeilimme Junibackkenille tapaamaan ruotsalaiskirjailijoiden tunnettuja hahmoja; Mimmi lehmä, Viiru ja Pesonen, Henna, Muumit, Katto Kassinen, Peppi, Eemeli, Ronja, Mikko Mallikas jne. Paikka oli mukava ja pieni väki viihtyi.
Isommalla väellä oli täysi työ ja välillä tuskakin pysyä viuhujalkojen perässä. Juuri kun oli toinen valvovan silmän alla oli toinen jo viipottanut ties minne. Paikka ei ole kovin suuri ja kun melkein yksi laivalastillinen talvilomalaisia pöllähtää yhtäaikaa terminaalilta jonossa kulkien paikalle, on siinä sitten Pesosen mökillä vilskettä ja vilinää.
Ainoa asia joka jäi Junibackkenilla hampaankoloon oli se herkkutiski, joka sijaitsi alakerrassa. En nimittäin tajunnut ostaa ainuttakaan herkkua. Se tiski oli kuin siitä Peppi elokuvasta, jossa Peppi vie lapset karkkikauppaan. Oli kaikenlaisia kakarnoita, kolabullarnoita, korvapuusteja, suklaakakkuja ja kaikenvärisiä limsoja lasipulloissansa. No, me syötiin vaan sämpyläkahvit. Eihän lounasaikaan syödä mitään makeaa?
Laivalla matkasimme pallomeren ja buffetin väliä. Mitä nyt pikku H. kävi pelottelemassa tyttöjä videonkatselu alueella T-Rex paidassaan. Hän oli niin "lutunen", että kävi söhimässä Helmiä poskelle ja Helmi säikähti niin kovasti, että ensiksi siirtyi katsomaan videota toiselle penkille, sitten isänsä syliin ja loppuajasta kun pikku H. edes otti askeltakaan Helmi kimposi lasiseinän taakse.Ja lopulta Helmi katosi... Keskustelin kyllä pikku H. kanssa, kuinka tyttöjä kannattaa lähestyä.
Tukholmassa oli ihanan keväistä ja lämmintä. Sitten kun pääsimme Helsinkiin ja autoon, niin alkoi sataa vettä ja sen vesisateen saattelemana palasimme kotikonnuille. Sellainen reissu se!
