Levällään kuin Leppäsen eväät. Lapset töissä ovat kuin hepulipistoksen saaneita ja vauhti sen kuin kovenee loppu päivää kohden. Tulen kotiin ja täällä odottaa kaksi samanlaisen pistoksen saanutta tapausta. Huutoa, möykkää, rallia ja Iso H tokaisee omistavansa apinatarhan. Tästähän pääsemme mukavaan loputtomaan sanaleikittelyyn vaippapyllyapinoista ja muista kädellisistä kummajaisista päätyen iltapesulla kakkuhousuun. Juu-u. Äiti, mulla on vähän levoton olo? Juu-u.
Illan pelastus oli kuitenkin iso H:n näkökulmasta sulkapallo ja meidän muiden kannalta kirjasto-auto. Täällä maalla kun asutaan, niin aina parittoman viikon maanantaina pääsemme lainaamaan uusia kirjoja. Se on juhlapäivä, kun käymme vaihtamassa kirjakassin sisällön uusiin. Tänään lainattiin ikisuosikkeja Mimmi Lehmää, Pekka Töpöhäntää, Viirua ja Pesosta sekä pikku H:lle muumia.
Tärkein kirjasto-auto rituaali suoritetaan kuintenkin kotona. Kassi pitää kantaa sohvan viereen ja purkaa jäjestyksessä pinoon sohvalle. Sitten asetutaan kasan viereen ja selataan ja "luetaan" jokainen kirja läpi, tunteella ja keskittynein ilmein. Kasaan palataan vielä monen monta kertaa uudestaankin, mutta tämä ensimmäinen kierros on se tärkein.
Talon hiljentyessä voimme todeta, että onneksi huomenna on tiistai.
Tiistai toivoa täynnä sekä laskiaispullia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti