VELI SIKIÖ

Isompi H. sanoi pikku H.lle tämän tultua juuri iltapesulta hiukset silmillä.

-Sää näytät ihan Veli Sikiöltä.
- Onko sulla yksi silmä ja laulat rokkibändissä?
Toinen nyökyttelee.

PURSKE

Mikko Mallikas liittyy tähän päivään siten,että olen ajatuksellisesti liitänyt asioista toisiin. Tunnelmista toisiin. Paljon ajatuksia töissä ja töistä. Paljon ajatuksia lapsista ja lapsesta. 

Ajatuksia elämästä ja sen tuomista tienhaaroista. 

Otsalohko on kylläinen kaikesta päivän informaatioähkystä.

Kuulin tänään myös sen, että elämme Purske yhteiskunnassa, jossa jokaiseen projektiin ja suoritukseen lähdetään täysillä, vaikkei edellinenkään olisi valmiina. Näin ollen voi olla monta tyrskyä yhtäaikaa menossa. Ennen kuulemma edettiin vain hitaasti ja varmasti ylöspäin. Otettiin uusi homma vasta kun edellisestä oli kunnialla selvitty. Se oli kai enempi sitä,että seisottiin rannalla varpaat vedessä ja odotettiin sitä aaltoa,joka huuhtoisi varpaat.Nyt mennään täysillä kohti myrskynsilmää. 

Näillä mennään kohti huomista!

TÄSTÄ PÄIVÄSTÄ MUISTIIN

Rakas päiväkirjaa... tänään olen töissä vienyt lapset leikkimään uusille hoodeille ja otimme pituushyppykisan. Aurinko paistoi ja keräsimme sitä ämpäreillä talteen. Keinuimme ja heitimme rispiitä.

Illalla vietimme syntymäpäiviä ja pikku H. söi kaikkea mitä ei olisi pitänytkään. Hän sai kaamean kutina kohtauksen ja tietenkin kutinalääke unohtui päiväkodin lokeroon. Rasvailin juuri kahden tunnin ajan kutisevaa lasta Hydrocortisonilla ja kokeilin kaikki temppuni. Lopuksi itkimme molemmat tilanteen kurjuutta ja pikku H. nukahti unimöykyksi sänkyyni.

Tästä päivästä muistiin: kaikille lisää aurinkoa ämpäreihin ja että pikku H. :lle ei saa syöttää mitä sattuu esim. kalaa ja mansikkaa samana päivänä.
Lisäksi pitää muistaa, että on vain äiti eikä yli-ihminen. Pitää pyytää anteeksi, jos on pönttö ja antaa itselleen anteeksi oma pönttöytensä.

UNIMÖYKKY

Uusimmassa Meidän perhe lehdessä jonkin jutun yhteydessä mainittiin unimöykyt.

No ne on niitä tuhisevia pieniä ihmisen taimia,jotka kömpivät yön tunteina sänkyysi ja vievät tyynysi,laittavat kätensä kaulasi ympärille ja varpaansa suuhusi, potkivat,pyörivät ja herättävät sinut aamulla.Tai sitten voi vapaaehtoisesti pyytää möykyt sänkyynsä jo illalla.

Me nukuimme unimöykkyinä kaikki kolme vieretysten kolme yötä. Tai siis oli meitä enemmänkin,kun lasketaan norsut,nallet,tiikerit,puput,koirat ja käärmeet.

 Tänä yönä passitin molemmat möykkyni takaisin omiin sänkyihinsä nukkumaan. Kolme puolikkaalla tyynyllä ja peitolla nukuttua yötä riitti tätä unimöykkyluxusta,vaikka ne niin ihania ovatkin.

Kauniita unia!

MARTTI

Tämän parittoman viikon maanantaina niin kuin aina klo 18.30 kurvasi jälleen oma Martti kirjasto-automme pysäkillemme. Marttia muuten ajaa myös Martti.
Taas lainattiin säkillinen kirjoja ja suoritettiin lukurituaalit sohvalla.

Ennen luin montakin kirjaa päivässä isommalle H.:lle, mutta nykyään pikku H. on niin kamala terroristi ettei lukemisesta tule mitään mikäli hän on lähettyvillä.

Lukuhetkissä menee hänen mielestään monta asiaa vinoon:

1. Äiti on liian lähellä isompaa H.:ta.
2. Se kirja mikä on toisen kädessä on tavattomon kiintoisa.
3. Hän haluaa istua juuri silloin sylissä siten , ettei kukaan näe tekstiä tai kuvia.
4. Jos yllä mainitut terroriteot eivät onnistu, aloittaa hän kirkumisen aina silloin kun minä aukaisen suuni.
5. Tämä kohta on aina se , kun sanon heille molemmille, että äiti ei viitsi nyt lukea, kun ei tästä tule mitään!
6. Molemmat lapset itkevät.
7. Pitää keksiä jotain muuta puuhaa, jotta murheen verho hälvenee ja luvata, että yritetään huomenna uudestaan, jospa pikku H. olisi jo kasvanut!

ps. Tänään kyllä luettiin sängyssä Ritari Vanttu siten, että pidin käteni suorana ylöspäin, niin ettei pikku H.:n jalka ylttänyt potkaisemaan kirjaa kädestäni. Lyhytkin kirja tuntuu romaanilta näin luettuna.

MAALAISHIIRI JA KAUPUNKILAISHIIRI

Palaan vielä viikonloppuun ennen kuin siirryn tähän viikkoon. Kävimme lauantaina kaupungissa ja kerrostalossa. Kerrostalohan on käsitteenä tuttu kaikille aikuisille, mutta lapsen ymmärrykselle se asetti haasteita.

- Missä teidän savupiippu on?
- Onko teidän makuuhuone toisesssa kerroksessa?
- Missä teidän telkkahuone on? (olimme kaksiossa kylässä)
- Miksi teidän hiekkalaatikolla on jonkun muun leluja?

Ja parvekkeelta oli hauska tiirailla alhaalla kulkevia autoja, unetkin piti parvekkeella nukkua autonhurinassa eikä linnunlaulussa niin kuin kotona.

TÄMÄ VIIKKO

Tällä viikolla yritän blogata , joka päivä jotain.
 Tykkään kirjoittaa ja on aina hauska miettiä asioita arjesta, joita voisi nostaa vähän korkeammalle. Tuntuu vain että valon määrän lisääntyessä ei meinaa vuorokaudessa tunnit riittää siihen kaikkeen mitä olisi kiva puuhailla.

Tällä viikolla olen yksinhuoltaja,koska joku on Chilessä. Tällä viikolla on luvassa kirjasto-autoa,synttäreitä,huutokauppaa,kevätsoittajaisia ja toivottavasti aurinkoa!
Lisäksi sain tiedon, että oisko ollut , että 1,2 miljoonaa suomalaista kuuluu Facebookkiin,joten pitäisikö vielä tämän viikon kunniaksi myydä sielunsa ja olla joskus niin kuin kaikki muutkin.

Mukavaa viikkoa ja auringonpaistetta!

MARJOJA&MASKARAA

Kaikki alkoi siitä, kun tajusin että pikku H. on allerginen vähän kaikelle. Piti karsia omaa syömistään ja lähteä etsimään vaihtoehtoja. Välttelin pääasiassa maitotuotteita ja kananmunaa. Sitten kun pikku H. alkoi itse syömään kiinteitä söin minäkin käytännössä sitä samaa mitä hänkin pystyi syömään. Tosin sopivia yhdistelmiä haettiin kauan ja kun tuntui, että tämä ruokavalio toimii, niin sitten oireet palasivatkin. Se oli aikamoista soutamista ja huopaamista ja on sitä osittain edelleenkin.

No tästä ruokavaliomuutoksesta jäi henkiin se, että pyrin valmistamaan kaikki ruuat alusta asti itse, jotta pysyn jotenkin kärryillä mitä pieni mies suuhunsa laittaa. Ja eipä tuollaisia valmisruokia ole olemassakaan, joita hän voisi syödä. Ja kun lukee nykypäivän tuoteselosteita, niin on parempikin pysyä erossa kaikista niistä lisäaineista, joita ruokaan laitetaan. Tällä siis mentiin hyvän aikaa, kunnes taas oli aika ottaa yksi askel eteenpäin.

Itse olen kärsinyt oikuttelevasta vatsasta pienen ikäni ja saanut diagnoosin ärtyvä paksusuoli. Olen elänyt mahani kanssa välillä hyvin ja välillä huonommin. Tässä viikkona muutamana lainasin kirjastosta kuvan kirjan ja koin uudelleen heräämisen. Olin kuullut kirjasta ja ajatellut sen joskus lukevani. Kirja on siis Noora Shinglerin; Marjoja&Maskaraa,kuinka hylkäsin turhat ruoka-ja kosmetiikkakemikaalit.

Kirja lähtee liikkeelle oikuttelevasta vatsasta. Sitten hyljätään maito,hiiva,vehnä ja sokeri. Tai ei niitä pakko ole kokonaan hyljätä, mutta ainakin vähentää käyttöä huomattavasti. Itse olen vältellyt hiivaa, korvannut maitotuotteita kauramaitotuotteilla ja käyttänyt ulkomaisia hapanmaitotuotteita, koska ne eivät aiheuta vatsanväänteitä. Sokerin olen unohtanut ja vehnää, jos olen käyttänyt niin täysjyvänä.
Lisäksi hylkäsin työpaikalla tarjottavan teollisen lounaan.

Ja kuulkaas, vatsa hyräilee tyytyväisenä.

Olen nyt sitten koittanut muodostaa uutta ruokavaliota ja koittanut päästä vielä lähemmäksi puhdasta ruokaa. Olen syynännyt entistäkin tarkemmin tuoteselosteita ja koittanut löytää sen, jonka lista on kaikista lyhyin. Se onnistuu kyllä, kun näkee hiukan vaivaa.

Kirja kehoittaakin suosimaan luomuruokaan, koska silloin tietää ettei pistä suuhunsa torjunta-aineita tai muitakaan luontoon kuulumattomia myrkkyjä. Ostin kaupasta luomu omenoita ja ne omenat tuntuivat kädessä omenoilta.

Kirjassa kerrotaan paljon myös eri lisäaineista ja niiden vaikutuksista. Lisäksi kirjassa tuodaan esille mielenkiintoisia ja pelottavia faktoja, siitä mitä ruokaamme,meikkeihin,hygieniatuotteisiin ja vaatteisiimme on laitettu. Ja siitä mitä ne aiheuttavat koe-eläimille, ympäristölle saati meille ihmisille.

Esim. PAN Europen raportin mukaan eurooppalaiset söivät vuonna 2008 ruoan mukana 354 erilaista torjunta-ainetta.

Amerikkalaiset taas ovat keksineet Smart fresh- kaasutustekniikan omenoille, jotta ne säilyisivät jopa vuoden pilaantumatta.EU hyväksyi tämän 2005 ja noita kaasuomppuja myydään meilläkin. Ja niin, omput suihkutetaan torjunta-aineisiin luokiteltavalla kaasulla.

Kirjan lopussa kehoitetaan antamaan kirja seuraavalle lukijalle, jotta tämä sanoma välittyisi mahdollisimman monelle. Suosittelen lämpimästi lukaisemaan kirjan, vaikka ei vatsavaivoista kärsisikään, sillä niin paljon tietoa ja faktoja tämän päivän ruuan ja kosmetiikan kemikaalicoctaileista tästä kirjasta saa.

ÄETSÄSTÄ,PÄIVÄÄ!

USKON ASIOITA

Uskoo ken tahtoo,mutta välillä tuntuu,että kyllä meitä joku jossakin taivaissa vahtii ja ne mielen pyynnöt kuuntelee.

Ihan konkreettinen tapaus: olen jo pidemmän aikaa kieltänyt poikia menemästä meidän varaston ja liiterin hoodeille,koska katot ovat notkollaan paksua jäistä lunta.

No nyt kun juuri vein pojat yökylään ja heittäydyin sohvalle blogilistaani lukemaan,kuulen ulkoa ukkosen jyrinältä muistuttavaa ääntä. Nousen sijoiltani ja totean,että nyt ne lumet sitten tuli alas katolta,kun ne joita olen suojellut ovat tarpeeksi kaukana vaarasta.

Aamen.

PERJANTAI JA KARJALAINEN

-Jaksaakohan äiti valvoa,kun se keikka on yöllä?
-No et kyllä jaksa. Isi jaksaa kun se valvoo aina myöhään. Sää voit nukkua autossa ja isi kuuntelee sitä keikkaa.

Toivottavasti tämä totuus ei toteudu ja pysyn hereillä keikan loppuun saakka.

VIEROITUSOIREITA

Piti kirjoitella ihan jostakin muusta,mutta kerronpa siitä mitä juuri tein. Sydän hakkaa itsellänikin vielä muutaman ylimääräisen lyönnin ja tuntuu kuin olisi juossut maratonin.

Otin siis tutin pois Pikku H:lta.
Isomman tapauksen kanssa toimin samalla tavoin,kun huomasin että nukkumaan mentäessä oli kivempi heitellä tutia laidan yli kuin lutkuttaa sitä suussa. Juuri äsken kömmittyäni kolmannen kerran häkkisängyn alta pois ja tutin jälleen lentäessä yli laidan, päätin että heitä vaan; nyt se tuti sitten katoaa! Kamalaa ajatuksenjuoksua äiti ihmiseltä. No tuti katosi ja kaduin ehdottomuuttani samantien, mutta en voinut enää perääntyä. Toistin muutaman kertan: sinä heitit tutin pois ja nyt se hukkui, ei tutia!
Huutoa,hikeä, kaarelle taipuvaa vartaloa,repimistä,itkua ja parkua 30minuuttia ja sitten hän väsähti vatsani päälle hiljaa vielä kerran toistaen; äiti,titi.

Kaikki äitiyden tunteet kävin läpi kun koitin rauhoitella lasta,jonka maailmaa järisytin sunnuntai- iltana ennalta varoittamatta ja yhtäkkiä. Meinasin perääntyä ja kömpiä sinne sängyn alle, tunsin toisen tuskan rakkaan titin menetyksestä, koin epävarmuutta; ei olisi pitänyt. Koin tsemppifiilistäkin;enää hetki ja kyllä tuo huuto lakkaa. Kertarysäyksellä eroon koko riippuvuudesta. Täytyy jotenkin korvata tämä tuska. Jääkö lapselle trauma ja kärsiikö kiintymussuhde. Olisiko pitänyt edetä hiukan lempeämmin. Pitäisikö googlettaa tutista vieroitus?

Toisen kohdalla tutista kertarysäyksellä eroon pääsy koitui helposti. Itkua yhtenä iltana ja koko tuti unohtui. Tuti vaihdettiin pehmojänikseen,joka kainalossa hän nukkuu juuri nytkin. Tälle jälkimmäisellekin tarjosin pupua,mutta se lensi samanlaisessa kaaressa kuin tutikin.

Minusta tuntuu,että tämä ei ollut vielä tässä.

AFRIKAN TÄHTI

Maha on täynnä mämmiä vaniljakastikkeella ja mikäs sen mukavampi kuin sulattaa sitä pelaamalla klassikkopeli Afrikan tähteä.

 

En muistakaan milloin olin viimeksi pelannut, mutta nyt oli hyvä kaivaa peli esille ja opettaa se jälkikasvulle.

 

Isompi H. ei ihan vielä täysin päässyt jyvälle, mutta yksi peli pelattiin. Tämän jälkeen hän ilmoitti pelaavansa yksin.