Tämän parittoman viikon maanantaina niin kuin aina klo 18.30 kurvasi jälleen oma Martti kirjasto-automme pysäkillemme. Marttia muuten ajaa myös Martti.
Taas lainattiin säkillinen kirjoja ja suoritettiin lukurituaalit sohvalla.
Ennen luin montakin kirjaa päivässä isommalle H.:lle, mutta nykyään pikku H. on niin kamala terroristi ettei lukemisesta tule mitään mikäli hän on lähettyvillä.
Lukuhetkissä menee hänen mielestään monta asiaa vinoon:
1. Äiti on liian lähellä isompaa H.:ta.
2. Se kirja mikä on toisen kädessä on tavattomon kiintoisa.
3. Hän haluaa istua juuri silloin sylissä siten , ettei kukaan näe tekstiä tai kuvia.
4. Jos yllä mainitut terroriteot eivät onnistu, aloittaa hän kirkumisen aina silloin kun minä aukaisen suuni.
5. Tämä kohta on aina se , kun sanon heille molemmille, että äiti ei viitsi nyt lukea, kun ei tästä tule mitään!
6. Molemmat lapset itkevät.
7. Pitää keksiä jotain muuta puuhaa, jotta murheen verho hälvenee ja luvata, että yritetään huomenna uudestaan, jospa pikku H. olisi jo kasvanut!
ps. Tänään kyllä luettiin sängyssä Ritari Vanttu siten, että pidin käteni suorana ylöspäin, niin ettei pikku H.:n jalka ylttänyt potkaisemaan kirjaa kädestäni. Lyhytkin kirja tuntuu romaanilta näin luettuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti