TUSKAA

Tuskaa siitä,että tämä blogi touhu olisi hauskaa,jos saisi kadonneen inspiraation takaisin.
Se on hukassa.Yritän keksiä ja katsoa asioita  eri tavoilla,mutta tuntuu että aina lennän rähmälleni ja kauniista  ajatuksesta tulee vain märkä rätti tai päätös toteamukseen kasvatuskoulun käynnistä.

Jossakin vaiheessa ajattelin näkeväni tuotoksistani kuvan omasta touhustani ja päiviemme kulusta. Mutta ei niistä ota selvää se Erkkikään. Ehkä se sitten kuvaa jotakin. 30 ikävuoden tietämillä tapahtuvaa,jonkinlaista vaiheilua vai mitä. Tässä ollaan selvästi menossa selvemmille vesille,mutta potuttaaa.

Mielessäni on kauniita kuvia, oikeaa tekstiä oikean verran,mutta tuntuu, että tuotokseni verhoutuu harmaaseen huttuun, sellaiseen mikä ei ole minun omaani.

Summa on siis se, että annetaan tämän touhun olla ja katsotaan josko joskus jossain pääsisin siihen mihin haikailen ja saisin innon takaisin. Innostuin ja nyt olen pettynyt itseeni.

Tämä pala pysyy täällä ja ehkä aukaisen tämän muistikirjan sivut vielä kerran ja kirjoitan uudella musteella.

Sinä, joka luit , kiitos ja näkemiin. Me Hoot kuittaa ja kiittää.

LAPSUUS

" Lapsuus on lyhyitä ja nopeita elämyksiä,voimakkaita vaikutelmia, se ei ole kokonainen eikä yhtenäinen, mutta ei siinä myöskään ole mitään puolihämyistä eikä himmeää. Mutta heleimmillään se on salaperäinen ja selittämätön. Se oli minulle täynnä näkyjä ja pikku ihmeitä, joita en kuitenkaan semmoisina pitänyt, vaan jotka kaikki olivat ymmärrettäviä- ehkä siksi , ettei tuntenut edes tarvetta niiden ymmärtämiseen. Ei mikään olisi voinut hämmästyttää. Uskoi kaikkeen ja teki kaikesta toden ja ilonaiheen. Ihastui kaikkeen,ei ihmetellyt mitään. Jos kuu ja tähdet olisivat alkaneet tanssia viiruina taivaalla niinkuin päreen hehkuva hiili sitä pimeässä piritssä kiivaasti heiluttaessani, olisi se vain ollut hauskaa, olisin hypellyt varpaillani ja taputtanut käsiäni jumalalle, jonka pisti päähän näin huvittaa lapsiaan.
Lapsi on elämänsä loitsija, oman itsensä taikuri, pikku Prospero, jolla aina on saapuvilla ja käskettävänään mielikuvituksensa Ariel. Hän taittaa lepänlatvoja siivikseen , liehuttaa niitä ja on lintu ja lentää. Hän tarvitsee ratsun, tempaa kepin ja keikahtaa sen selkään ja ajaa. Haukahtaa ja on koira, ammahtaa ja on lehmä, hirnahtaa ja on samassa varsa, ynähtää ja on vasikka.
Ei ole mitään eroa lapsen unella ja todella, hän valvoo ja nukkuu tietämättä , mikä on unta ja mikä totta."

(Juhani Aho lapsuudesta kirjassa Muistatko-kukkia keväiseltä niityltä vuonna 1921 )

Löysin kirjan viikonlopun retkeltä Vammalasta ja ihastuin heti. Ei tarvinnut kuin aukaista kirja ja rakastuin. Kirjassa on niin kaunista tekstiä, että on ihan sama mikä juoni on,kun kirjaa voi lukea silmäilemällä. Aukaisee ja lukee vain sen minkä näkee. Näin kirjasta muodostuu itselle tärkeä kokonaisuus piittaamatta tarinasta.

En ole lukenut kirjaa vielä kokonaan,mutta pääjuoni on siinä, että kirjan päähenkilön puoliso on juuri kuollut ja hän muistelee eloaan puolisonsa kanssa. Hän ikäänkuin poimii muistoja kukkina niityltä ja kerää niistä elämän kimppua.

Niisk ja nyyh....

KYLÄSSÄ HERRA HAKKARAISELLA

MÄRKÄ RÄTTI

Siinä se. Ainoa kuva Ihanien naisten kanssa vietetystä rantaretkestä. Märkä paita roikkumassa kuivuneessa oksassa. Taisi kuvaaja saada auringonpistoksen.

JUHANNUS JA SEN JÄLKEINEN ELÄMÄ

Juhannukset on vietetty ja nyt alkoi loma. Lomakamman piikkejä on tuhlattu vasta yksi ja sekin erittäin hyvin nautiskeltuna loppuun asti. Tänään ajettiin Tour de Tikkala savukalan voimalla , täydennettiin ruokakaappeja Isossa kaupassa ja ehdittiin touhuta kaikenlaista omassa pihassa. Loppupäivän kruunasi viimeiset jaksot Lilyhammer - sarjasta. Voin vain suositella tuota sarjaa,sopivaa kesäillan katsottavaa. ( Lilyhammer on; Humoristinen jännityssarja Frank Taglianosta, entisestä New Yorkin mafiososta. Frankin todistettua pomoaan vastaan FBI järjestää hänelle uuden identiteetin ja sijoittaa hänet Norjaan, Lillehammeriin.)

Huomenna suuntaamme ihanien naisten kanssa rannalle.

RAPARPERIN ALTA

Täällä sitä makoillaan raparperin alla ja mietitään, että mitähän sitä seuraavaksi...

Palaan asiaan, kunhan täältä nousen, ehkä jo huomenna.

IHAN VAAN KUKKIA

ÄITI,OOT IHANA NAHKA!

Tämä elomme on välillä sen sortin haipakkaa, että kun illalla päänsä saa tyynyyn,niin menee vielä hetki kun täytyy kelata, että mitäs sitä tänään taas tapahtuikaan. Välillä epäilen suuresti, ettei missään muualla voi olla sellaista kuin meillä. Aina kun sanotaan, että et ole ongelmasi kanssa yksin. Tosin mulla ei ole ongelmaa tämän elon suhteen,mutta joku voisi jo ajatella, että jokin kasvatuskoulu olisi ihan tarpeen.

Mainitakseni muutamia sattumuksia;

Levitämme ulos aurinkoon viltin ja dinosaurukset majoittuvat siihen lähistölle. Äiti puhuu pitkää puhelua ja aikoo hetken päästä kellahtaa samaiselle viltille, mutta jo astuessaan toteaa sen olevan litimärkä. Dinosaurusten uima-allas on tyhjä...

Passitan Hoot iltarauhoittumiselle lukemaan kirjoja omaan huoneeseen. Hetkisen kuluttua on rauhallista ja hetkisen kuluttua joku ilmoittaa että NYT ON KAIKKI KIRJAT LUETTU! (tarkoittaa, että kaikki kirjahyllyn kirjat ja lehdet on levitetty lattialle)

Taannoinen myrsky levitti tuhkaa kiukaasta saunan lattialle. Ajattelin siivota sen pikaisesti kun kukaan ei huomannut minun hiipivän pesutiloihin. Pesen tohkeissani lattiaa kunnes kuulen selkäni takaa; äiti. Käännyn ja näen pienet nokivesiset jalanjäljet, jotka pakenevat minua valonnopeudella kohti olohuoneen valkeaa mattoa.

Viimeiseen kuvaan on hyvä päättää. Iltapalaa pipo päässä, kieltäytyen käyttämästä pilliä pillimehussa. Huomataan isi ikkunan takana leikkaamassa ruohoa ja ollaan sekunnissa pöydällä vilkuttamassa. Isomman H:n ananasmehulasi kaatuu ja tahmeaa mehua on myöskin seinillä. Luuttuan pöydän alla ananasmehun tippuessa olkapäälleni. -Äiti, me ollaan kiitti. Ollaan ihan puhtaita eikä naamaa tarvitse pyyhkiä!Seuraa juoksua.

ps.
Autossa matkalla palauttamaan papan rinkkaa sain palautetta:
- Äiti oot ihana nahka!
- Miten niin nahka?
- Sussa on sitä aika paljon ja kun aina keksit tällaista kivaa ja mukavaa.
(ajoimme autolla ikkunat auki)

VOI KUKKAA!

Tarvikkeet voikukkataiteeseen:

Rehevöitynyt omakotitalon nurmikko tai vastaava,josta voi kerätä voikukkia.
Valkoista paperia, ei kiiltävää.
Musta tussi, hiili olisi kaikista paras
Yksi innokas taiteilija

Piirretään paperille voikukkia ja väritetään tuotos voikukan kukilla ja lehdillä.
Helppoa ja kaunista tulee, jos taiteilija malttaa piirtää useammankin kukan ja värittää ne. Tosin yksikin on kaunista.

Tämä onnistuu ihan pieneltäkin. Pikku H. oli mukana myös,mutta pudotti jo alkumetreillä tussinsa noista kuvissa näkyvistä rakosista rappusten alle. Siitä seurasi hepuli ja taiteellinen inspiraatio leijui poutapilvien lailla taivaalle.

NOKKOSLETUT

Paistoin eilen lounaaksi nokkoslettuja. Olen haaveillut niistä pitkään,mutta toteutus on tuntunut liian työläältä. Kuitenkin aamu-ulkoilun aikana totesin , että tää se päivä on. Hain sisältä sakset ja käskin assistentin näyttämään missä tietää kasvavan nokkosia. Pieni apuri juoksi pihaa ristiin rastiin ja osoitti herkullisimmat nokkospaikat.

Nokkosletut

5 dl maitoa
2 1/2 dl jauhoja (laitoin täysjyvävehnäjauhoja)
loraus öljyä
hippunen suolaa
nokkosia

Ohje jota mukailin taisi suositella litran verran nokkosia. En tiedä minkä verran meillä oli,mutta ei lähellekkään litraa. Ryöppäyksen jälkeen ehkä desi. Saimme kuitenkin lettuihin vihreän värin,mutta mitään nokkosen makua emme.

Nokkoset pitää ryöpätä, ennen käyttöä eli minä keitin niitä Kotilieden ohjeen mukaan 5 minuuttia vedessä ja sen jälkeen huuhdoin siivilässä kylmällä vedellä.(nyt kun tarkistin,olisi pitänyt kuivatakkin mutta se kyllä jäi) Keitinvesi kannattaa kaataa kukille!

Makuraadin jäsenet arvioivat letut: "Voidaanko me syödä näitä aina ja talvellakin."

Nokkosesta kasvina:
Lähteeni: http://www.yrttitarha.fi/kanta/nokkonen/

Nokkonen on ollut pitkään yleinen hyötykasvi, jota on syöty ravitsevana vihanneksena. Keittiökasvina nokkonen tunnetaan jo Rooman valtakunnan ajoilta. Pinaatti ja sen viljely on sittemmin syrjäyttänyt nokkosen. Nokkonen sisältää erittäin paljon piitä, rautaa ja C-vitamiinia (n. 100 mg/100g); vihreissä osissa on korkea klorofyllipitoisuus. Kasvi sisältää myös tärkeitä A-, B-, E- ja K-vitamiineja. Nokkosessa on mm. pinaattiin verrattuna seitsenkertaisesti rautaa. Nokkosen ravintoarvo on erittäin korkea. Mikään kasvi Suomessa ei sisällä yhtä paljon mineraalisuoloja kuin nokkonen.

Ruuaksi tarkoitettu nokkonen kerätään ennen kukintaa aurinkoisen jakson jälkeen, jolloin sen nitraattipitoisuus on alhaisimmillaan. Keruu voidaan aloittaa heti kun versot ovat 10-15 cm ja jatkaa myöhäiseen syksyyn. Ennen käyttöä tuore nokkonen ryöpätään. Keitto ja kuivaus tuhoavat poltinkarvojen myrkyn. Säilöminen talven varalle onnistuu joko kuivaamalla tai pakastamalla ryöpätyt nokkoset käyttöön sopivissa erissä.

MUURA-MUURAHAINEN KORTTA KULJETTAA

Meidän puukasassa työskentelee työyhteisö, joille tiimipelaaminen on avainsana. Seurasin tänään tovin näiden kekomuurahaisten touhuja ja voi sanoa, että sitkeitä sissejä ovat. Korkeuksiin raahaavat jos jonkinmoista neulasta,risua tai lehdenpalasta. Eivät näyttäneet olevan moksiskaan,kun tippuivat kantamuksensa kanssa yläilmoista ja sitten lähtivät pyrkimään takaisin kantamuksineen.
Yksi urhea raahasi hammastikkua,mutta luovutti leikin ennen kuin sain kuvaa.

Noista muurahaisista kuuluu myös hauska ääni, kun niitä menee satoja pitkin puukasaa. Sellainen kummallinen ropina ja rapina.

HENTOA

Tuomenkukat tuulessa ja pieni tutkija.

Hentoa ja kultaisin säikein kiinni tässä päivässä.

PAAHTOLEIPÄÄ MERSUSSA

Jos on sitä mieltä, että paahtoleivän mussutus saa nyt riittää, niin tunkee vaan sen Mersun takapenkille ja kuskaa pois.

 

ps. äitiä huudettiin apuun,kun viimeinen pala ei enää mahtunut. Mersu sai myöskin oikein kiiltovahan ja äiti yhden auton keittiönpuolelle tehopesuun.

 

KOTI-ISI

-Musta ei tuu isona koululaista.
-No mikäs susta tulee?
- Koti-isi.

BLUES WAY SHOES

Itse valitut ja juuri sen takia niin mukavat. Kesä saa pikku H:n puolesta tulla jo!

VILJELYLAATIKOT

Näihin laatikoihin siis laitetaan kasvamaan ainakin porkkanaa,punajuurta, salaattia, tilliä,persiljaa ja jotain muuta. Pintaansa ne saavat vielä käsittelyn ja sisuksensa täyteen multaa. Odotan laatikoilta paljon, sillä olisi ihana saada ne jotain tuottamaankin. Viime kesän viljelykset mummon pellolla eivät oikein onnistuneet ja sempä vuoksi tilasin nämä laatikot,jotka olisivat paremmin valvovan silmän alla. Tulisi siis hoidettua ja kasteltua.
Iso H. laittoi sarjatuotannon äitienpäiväaamuna käyntiin ja johan rupesi laatikkoa pukkaamaan. Valmiina tuollaiset laatikot maksavat 50 e ja nyt päästiin kustannuksissa lähelle 0 euroa, sillä lautakin on oman tontin puista sahattua. Nämä täyttävät kyllä kaikki luomu- ja ekokriteerit.

ISOMUMMON IKKUNALLA

Tähän illan hämyyn on ihana päättää äitienpäivä. Heräsin aamulla lopullisesti kun pikku H. pisti kelloradion soimaan ja Neumann lauloi; "rakkaalleen hän viestin laittaa...." En saanut kahvia sänkyyn,mutta sen sijaan vietin aamukahvihetken pikku H. kanssa, joka säännöllisen ihanasti lausuu äitiä vähän väliä. Kuuntelimme radio Aallon akustista sylitysten ja söimme paahtoleipää.

Tämän jälkeen järjestin itselleni lahjojen anto seremonian sohvalle,koska niitä ei tuotu sänkyyn. Sain isommalta H:lta itse väsättyjä kaneliässiä ja kortin,johon hän oli ihan itse kirjoittanut oma kätisesti ÄITI.
Jossain kohtaa aamua Iso H:kin tajusi, että on äitienpäivä ja sain toivotuksia. Sain myös ne porkkanalaatikot ja nyt ne odottelevat hienossa rivissä multaa ja siemeniä.
Kävimme myös isomummon luona päiväkahvilla.

Oikein onnistunut ja aurinkoinen äitienpäivä. Onneksi tämä aurinkoinen sää näyttää jatkuvan ja saamme nauttia lämmöstä!

ÄIDEILLE,MUMMOILLE JA ISOMUMMOILLE

Kera valkovuokkojen, oikein lämmintä ja leppoisaa äitienpäivää kaikille äideille,mummoille ja isomummoille!

ps. tämä äiti-ihminen sai valita haluaako päivästään hommapäivän vai ei? Valitsin hommapäivän ja tänään tehdään porkkanan kasvatukseen soveltuvia laatikoita, tai siis on tarkoitus.

HAAMUKIRJOITTAJA

Haamukirjoittaja oli iskenyt muistikynääni. Tekstin laadussa ilmeisesti rusinan verran hiottavaa.

SEVENTEEN

 

HELATORSTAI

UUSI KAMERA

Olen elänyt kamerattomana jo pitkän aikaa ja siksi blogihommatkin on tuntuneet työläiltä, kun kuvien kanssa on joutunut säätämään. Rikkinäisellä kameralla otetuista kuvista on pitänyt kursia kasaan kohtalaisia kuvia ja puhelinta en osaa vielä kunnolla käyttää, jotta kuvien siirtäminen ja laitto tänne olisi jouhevaa. Joten usein olen jättänyt tämän vaivan näkemättä.

Nyt kuitenkin postiauto toi uuden kameran ja maailmaa voi taas katsella linssin läpi vähän useamminkin. Tosin objektiivien kanssa kävi pieni moka,joten automaattitarkennus ei toimi ja se taas vaatii kuvaajalta enempi keskittymistä ja taitoa.

Laitoin kamerakauppaan postia ja toivotaan, että automaattitarkennukseen sopiva objektiivikin saataisiin samaan pakettiin.

Kuvauksellista helatorstaita!

PIENET KORVAT

Joskus viestin,käskyn tai komennuksen perille menon epäonnistumiseen voi olla ihan luonnollinen syy;

-Äiti. Minä olen vielä pieni poika ja minulla on pienet korvat, en kuule aina kovin hyvin.

VELI SIKIÖ

Isompi H. sanoi pikku H.lle tämän tultua juuri iltapesulta hiukset silmillä.

-Sää näytät ihan Veli Sikiöltä.
- Onko sulla yksi silmä ja laulat rokkibändissä?
Toinen nyökyttelee.

PURSKE

Mikko Mallikas liittyy tähän päivään siten,että olen ajatuksellisesti liitänyt asioista toisiin. Tunnelmista toisiin. Paljon ajatuksia töissä ja töistä. Paljon ajatuksia lapsista ja lapsesta. 

Ajatuksia elämästä ja sen tuomista tienhaaroista. 

Otsalohko on kylläinen kaikesta päivän informaatioähkystä.

Kuulin tänään myös sen, että elämme Purske yhteiskunnassa, jossa jokaiseen projektiin ja suoritukseen lähdetään täysillä, vaikkei edellinenkään olisi valmiina. Näin ollen voi olla monta tyrskyä yhtäaikaa menossa. Ennen kuulemma edettiin vain hitaasti ja varmasti ylöspäin. Otettiin uusi homma vasta kun edellisestä oli kunnialla selvitty. Se oli kai enempi sitä,että seisottiin rannalla varpaat vedessä ja odotettiin sitä aaltoa,joka huuhtoisi varpaat.Nyt mennään täysillä kohti myrskynsilmää. 

Näillä mennään kohti huomista!

TÄSTÄ PÄIVÄSTÄ MUISTIIN

Rakas päiväkirjaa... tänään olen töissä vienyt lapset leikkimään uusille hoodeille ja otimme pituushyppykisan. Aurinko paistoi ja keräsimme sitä ämpäreillä talteen. Keinuimme ja heitimme rispiitä.

Illalla vietimme syntymäpäiviä ja pikku H. söi kaikkea mitä ei olisi pitänytkään. Hän sai kaamean kutina kohtauksen ja tietenkin kutinalääke unohtui päiväkodin lokeroon. Rasvailin juuri kahden tunnin ajan kutisevaa lasta Hydrocortisonilla ja kokeilin kaikki temppuni. Lopuksi itkimme molemmat tilanteen kurjuutta ja pikku H. nukahti unimöykyksi sänkyyni.

Tästä päivästä muistiin: kaikille lisää aurinkoa ämpäreihin ja että pikku H. :lle ei saa syöttää mitä sattuu esim. kalaa ja mansikkaa samana päivänä.
Lisäksi pitää muistaa, että on vain äiti eikä yli-ihminen. Pitää pyytää anteeksi, jos on pönttö ja antaa itselleen anteeksi oma pönttöytensä.