MARJOJA&MASKARAA

Kaikki alkoi siitä, kun tajusin että pikku H. on allerginen vähän kaikelle. Piti karsia omaa syömistään ja lähteä etsimään vaihtoehtoja. Välttelin pääasiassa maitotuotteita ja kananmunaa. Sitten kun pikku H. alkoi itse syömään kiinteitä söin minäkin käytännössä sitä samaa mitä hänkin pystyi syömään. Tosin sopivia yhdistelmiä haettiin kauan ja kun tuntui, että tämä ruokavalio toimii, niin sitten oireet palasivatkin. Se oli aikamoista soutamista ja huopaamista ja on sitä osittain edelleenkin.

No tästä ruokavaliomuutoksesta jäi henkiin se, että pyrin valmistamaan kaikki ruuat alusta asti itse, jotta pysyn jotenkin kärryillä mitä pieni mies suuhunsa laittaa. Ja eipä tuollaisia valmisruokia ole olemassakaan, joita hän voisi syödä. Ja kun lukee nykypäivän tuoteselosteita, niin on parempikin pysyä erossa kaikista niistä lisäaineista, joita ruokaan laitetaan. Tällä siis mentiin hyvän aikaa, kunnes taas oli aika ottaa yksi askel eteenpäin.

Itse olen kärsinyt oikuttelevasta vatsasta pienen ikäni ja saanut diagnoosin ärtyvä paksusuoli. Olen elänyt mahani kanssa välillä hyvin ja välillä huonommin. Tässä viikkona muutamana lainasin kirjastosta kuvan kirjan ja koin uudelleen heräämisen. Olin kuullut kirjasta ja ajatellut sen joskus lukevani. Kirja on siis Noora Shinglerin; Marjoja&Maskaraa,kuinka hylkäsin turhat ruoka-ja kosmetiikkakemikaalit.

Kirja lähtee liikkeelle oikuttelevasta vatsasta. Sitten hyljätään maito,hiiva,vehnä ja sokeri. Tai ei niitä pakko ole kokonaan hyljätä, mutta ainakin vähentää käyttöä huomattavasti. Itse olen vältellyt hiivaa, korvannut maitotuotteita kauramaitotuotteilla ja käyttänyt ulkomaisia hapanmaitotuotteita, koska ne eivät aiheuta vatsanväänteitä. Sokerin olen unohtanut ja vehnää, jos olen käyttänyt niin täysjyvänä.
Lisäksi hylkäsin työpaikalla tarjottavan teollisen lounaan.

Ja kuulkaas, vatsa hyräilee tyytyväisenä.

Olen nyt sitten koittanut muodostaa uutta ruokavaliota ja koittanut päästä vielä lähemmäksi puhdasta ruokaa. Olen syynännyt entistäkin tarkemmin tuoteselosteita ja koittanut löytää sen, jonka lista on kaikista lyhyin. Se onnistuu kyllä, kun näkee hiukan vaivaa.

Kirja kehoittaakin suosimaan luomuruokaan, koska silloin tietää ettei pistä suuhunsa torjunta-aineita tai muitakaan luontoon kuulumattomia myrkkyjä. Ostin kaupasta luomu omenoita ja ne omenat tuntuivat kädessä omenoilta.

Kirjassa kerrotaan paljon myös eri lisäaineista ja niiden vaikutuksista. Lisäksi kirjassa tuodaan esille mielenkiintoisia ja pelottavia faktoja, siitä mitä ruokaamme,meikkeihin,hygieniatuotteisiin ja vaatteisiimme on laitettu. Ja siitä mitä ne aiheuttavat koe-eläimille, ympäristölle saati meille ihmisille.

Esim. PAN Europen raportin mukaan eurooppalaiset söivät vuonna 2008 ruoan mukana 354 erilaista torjunta-ainetta.

Amerikkalaiset taas ovat keksineet Smart fresh- kaasutustekniikan omenoille, jotta ne säilyisivät jopa vuoden pilaantumatta.EU hyväksyi tämän 2005 ja noita kaasuomppuja myydään meilläkin. Ja niin, omput suihkutetaan torjunta-aineisiin luokiteltavalla kaasulla.

Kirjan lopussa kehoitetaan antamaan kirja seuraavalle lukijalle, jotta tämä sanoma välittyisi mahdollisimman monelle. Suosittelen lämpimästi lukaisemaan kirjan, vaikka ei vatsavaivoista kärsisikään, sillä niin paljon tietoa ja faktoja tämän päivän ruuan ja kosmetiikan kemikaalicoctaileista tästä kirjasta saa.