Uskoo ken tahtoo,mutta välillä tuntuu,että kyllä meitä joku jossakin taivaissa vahtii ja ne mielen pyynnöt kuuntelee.
Ihan konkreettinen tapaus: olen jo pidemmän aikaa kieltänyt poikia menemästä meidän varaston ja liiterin hoodeille,koska katot ovat notkollaan paksua jäistä lunta.
No nyt kun juuri vein pojat yökylään ja heittäydyin sohvalle blogilistaani lukemaan,kuulen ulkoa ukkosen jyrinältä muistuttavaa ääntä. Nousen sijoiltani ja totean,että nyt ne lumet sitten tuli alas katolta,kun ne joita olen suojellut ovat tarpeeksi kaukana vaarasta.
Aamen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti