Raato on palannut. Se istuu olkapäälläni ja vetää ruumista kohti sohvaa tai lattiaa. Sen eritteet tukkivat korvakäytäväni ja kaiken muun päässä liikkuvan elollisen. Raadon poistoon tarkoitetut pillerit eivät vielä ole tehonneet, mutta toivon että Raato ymmärtäisi pikkuhiljaa jättää tämän huushollin rauhaan.
Kaameaa maata sairaana ja katsella kuinka aurinko paistaa sisään likaisesta ikkunasta ja paljastaa lattian pinnasta pimeässä siivotun siivouksen seuraukset. Vai onko se sittenkin se Raato, joka tahallaan pistää vielä auringonkin ulkona paistamaan, jotta uhri tuntisi olonsa vielä kurjemmaksi.
No, vetäydyn telkkahuoneen hämärään ja katson vielä yhden levyllisen Naisten etsivätoimistoa ja matkaan Afrikkaan, sitten haenkin tarhasta kaksi Raadon poistajaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti