KETOMEX

Särkylääkkeestäkin voi saada allergisen reaktion. Nappasin tänään napin huuleen ja sitten mentiinkin autolla ja ambulanssilla, kun naama turposi kuin pallokala säikähdyttyään. Nyt reaktio on ohi ja toivottavasti seuraavaa ei tule. Päivystysosastolla kuuntelin hiljakseen tarinoita verhojen takaa ja sain taas ajattelun aihetta siitä, mikä tässä elämässä on sitä tärkeintä.

Rakennusmies Jumpusen pulssi huiteli 150 paremmalla puolella ja hän se vain selitti puhelimessa koolauksia, kosteudenpoistajan toimintaa ja uretaanilevyjen paksuuksia.

Mummo mökistänsä taas kailotti kännykkään, kun sydän vähän menee kupperskeikkaa,mutta mökissä minulla on lämmintä ja katille pistin sapuskaa, jos vaan käyt ne polut aukasemassa, sitten vaikka huomenna. Ne vähän säätää tuota tahdistinta, niin enköhän minä tästä kohta tokene.

Viereisen pedin vanhemmalla rouvalla oli kasvain päänalueella ja mies häntä lempeästi rauhoitteli, kun tänään oli voinnissa tapahtunut käännös huonompaan. Tehokas sairaanhoitaja sitten kävi nappaamassa mieheltä tuolin pois ja kehotti menemään K-alueelle odottamaan, vedoten potilassuojaan. Tuntui, niin pahalta kun mies kysyi, että mitäs hän sitten täällä tekee?

Siinä kohtaa minun allerginen reaktioni ei ollut enää mitään. Ja lääkäriltä kun kyselin, että mitäs jatkossa jos tulee uusi kohtaus, niin hän sanoi että soitat apua, eihän sinulla tänään ollut niitä ahdistusoireitakaan. Sain rasvareseptin käsi-ihottumaan ja lähdin syömään sairaalan kanttiiniin.

Life goes on!

ps. kuva liittyy tekstiin siten, että iso H. sanoi uutta hienoa sisustuselementtiäni sairaalakärryiksi.